Jumalan lupaukset Abramille

1.Moos.11:27-15:6

 

Terah otti mukaansa poikansa Abramin, poikansa Haranin pojan Lootin sekä Abramin vaimon Sarain ja lähti kulkemaan heidän kanssaan Kaldean Urista Kanaaninmaan suuntaan. Tultuaan Harraniin he jäivät sinne asumaan. -1.Moos.11:31 

 

Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi.”  -1.Moos.12:1-2 

”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." -1.Moos.12:3

Jumala siunasi Abramia ja hänen veljenpoikaansa Lootia suurilla laumoilla ja suurella karjamäärällä. Maa ei voinut kuitenkaan tuottaa riittävästi syötävää niin suurelle karjamäärälle. Silloin Abram sanoi Lootille: "Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä. -1.Moos.13:8 

Korkealla laakson yläpuolella Abram ja Lot keskustelevat asemastaan. Abram sanoi: Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle." -1.Moos.13:9 

Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua. Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan. -1.Moos.13:10-11

Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. -1.Moos.13:14-15

Jordanin laakso oli varakasta aluetta, ja ankarat soturit tunkeutuivat sinne. Kun Abram kuuli, että hänen sukulaisensa oli otettu vangiksi, aseisti hän luotettavimmat palvelijansa, jotka olivat hänen kodissaan syntyneet, kolmesataa kahdeksantoista miestä, ja ajoi vihollisia takaa aina Daaniin saakka. - 1. Moos. 14:14 

Abram toi takaisin Lotin, vangitut ihmiset ja heidän omaisuutensa. Salemin kuningas tapasi Abramin ja siunasi häntä: "Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi." Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta. -1.Moos.14:19-20

Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." -1.Moos.15:1

Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä". Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. -1.Moos.15:5-6

 

Mooses-vauva pelastetaan ja kasvaa aikuiseksi (2.Moos.1-2)

Mooses kätketään kaislakoriin ja sitten hänet kasvatetaan faaraon palatsissa.

 

 

Kun Josef, hänen veljensä ja heidän perheensä kuolivat, israelilaisia oli paljon ja heillä oli paljon lapsia. Uusi Egyptin kuningas alkoi hallita.  Hän pelkäsi israelilaisia, koska hän ajatteli ​​heidän taistelevan häntä vastaan ja valtaavan maan. Niinpä hän teki heistä orjia ja käytti heitä Pitomin ja Ramseksen kaupunkien rakentamiseen. Näihin kaupunkeihin tuli faraon varastot.

 

Kuningas vihasi israelilaisia ​​niin paljon, että hän käski tappaa heprealaisten poikavauvat. Mutta kaksi heprealaista kätilöä nimeltään Sifra ja Pua pelkäsivät Jumalaa enemmän kuin kuningasta. He piilottivat poikavauvat, jotta he olisivat turvassa.

 

Siellä oli mies Levin heimosta ja hänellä ja hänen vaimollaan oli poikavauva. Nainen piti poikaansa piilossa kolmen kuukauden ajan, mutta lopulta naisen oli löydettävä toinen tapa suojella häntä.

 

Nainen otti kaislakorin ja siveli siihen mutaa ja pikeä. Sitten hän pani vauvan siihen kaislakoriin ja laski sen veteen Niilin matalaan rantakaislikkoon.  

 

Vauvan sisko seisoi jonkin matkan päässä nähdäkseen, mitä vauvalle tapahtuisi, kun hän kellui joessa. Silloin faraon tytär tuli pesemään itseään. Nähdessään vauvan hän lähetti palvelijansa tuomaan vauvan hänen luokseen. Kun vauva alkoi itkeä, faaraon tytär tunsi rakkautta lapseen ja hän ymmärsi, että hänen edessään oli heprealaisten poika.

 

Sitten vauvan sisko tuli mukaan ja kysyi faraon tyttäreltä: ”Haluaisitko sinä, että joku imettää vauvaa?” Prinsessa suostui ja pian vauvan sisko toi äitinsä vauvan luokse. Näin vauvan äiti pääsi hoitamaan omaa lastaan!

 

Vauva kasvoi ja hänet kasvatettiin faraon tyttären poikana kuninkaallisessa palatsissa. Pojalle opetettiin kaikki egyptiläisten tiedot ja taidot. Ja prinsessa antoi hänen nimekseen Mooses, koska prinsessa sanoi: "Olen vetänyt hänet ylös vedestä."

 

Kun Mooses varttui, hän lähti palatsista ja meni katsomaan israelilaisia, jotka olivat hänen kansaansa. Hän näki yhden egyptiläisen vahingoittavan israelilaista orjaa.

 

Mooses oli hyvin vihainen. Kun hän ajatteli, ettei kukaan näe, niin silloin hän tappoi egyptiläisen ja hautasi hänet hiekkaan.

 

Seuraavana päivänä kaksi heprealaista miestä taisteli keskenään. Mooses yritti lopettaa taistelun ja saada rauhan heidän välilleen. Mutta miehet olivat vihaisia Moosekselle. He sanoivat: "Tapatko sinä meidätkin kuten egyptiläisen?" Mooses pelästyi, kun hän tajusi, että he tiesivät hänen kauhean tekonsa.

 

Sitten farao sai kuulla Mooseksen teosta. Hän käski, että Mooses pitää tappaa. Mooses onnistui kuitenkin pakenemaan Midianin erämaahan.

 

Mooses tuli juomaan autiomaan kaivolle. Sinne tuli myös tyttöjä täyttämään juottokaukaloita eläinlaumalleen. Samalla paikalle tuli myös paimenia, jotka hätistivät lauman pois kaivolta. Silloin Mooses nousi, auttoi tyttöjä ja juotti heidän eläimensä.

 

Kun tyttöjen isä kuuli, mitä Mooses oli tehnyt auttaessaan heitä, kutsui isä Mooseksen kotiinsa. Ajan myötä hän antoi tyttärensä Sipporan Moosekselle aviovaimoksi.

 

 

Ruut ja Noomi (Ruut luvut 1-2)

Ruth päättää luottaa Jumalaan ja huolehtia anopistaan Noomista.

 

Tämä kertomus löytyy Raamatusta Ruutin kirjasta.

 

Israelissa oli nälänhätä ja kaikki ruoka oli loppunut. Elimelek vei vaimonsa Noomin ja heidän kaksi poikaansa, joiden nimet olivat Mahlon ja Kiljon, asumaan Moabin maahan. 

 

Perhe asui siellä kymmenen vuotta ja heidän molemmat pojat menivät naimisiin Moabin tyttärien kanssa. Noomille tuli surun päivä, kun hänen miehensä ja molemmat pojat sairastuivat vakavasti. Lopulta he kaikki kolme kuolivat.

 

Noomi rakasti poikiensa molempia vaimoja Orpaa ja Ruutia. Noomi sanoi heille: "Pysykää täällä oman kansanne ja jumalienne kanssa. Löydätte uusia miehiä, mutta minun on palautettava takaisin kotimaahani."

 

Niinpä Orpa päätti lopulta jäädä omien kansalaistensa luo, mutta Ruut ei jättänyt Noomia. Ruut sanoi Noomille: ”Mihin sinä menet, sinne minäkin menen. Sinun Jumalasi on myös minun Jumalani. Olen osa sinun perhettäsi.”

 

Ruut jätti oman kotimaansa ​​ja perheensä, koska hän rakasti Noomia ja Jumalaa. Oli ohran sadonkorjuuaika, jolloin Ruut ja Noomi palasivat Beetlehemiin.

 

Ruut työskenteli pellolla, jonka omisti hänen kuolleen aviomiehensä sukulainen Booas. Booas käski työntekijöitään pudottamaan lyhteiden väliin ohranvarsia, jotta Ruut saisi itselleen paljon viljaa.  

 

Ruut näytti kaiken ohran Noomille, joka sanoi: "Jumala on huolehtinut meistä tänään. Booas on ollut erittäin ystävällinen sinua kohtaan.” Ja he kiittivät Jumalaa heidän huolehtimisestaan.

 

 

Jeesus nousee taivaaseen (Apostolien teot 1:1-14)

Jeesus tapaa oppilaitaan 40 päivän ajan, jonka jälkeen Hän nousee taivaaseen.

 

Useimpien mielestä Luukas kirjoitti Apostolien tekojen kirjan. Se oli kirje hänen ystävälleen Theofilelle. Hän kirjoittaa: 'Ensimmäisessä kirjeessäni kerroin sinulle Jeesuksen elämästä ja opetuksista ja siitä, kuinka hän palasi taivaaseen antaessaan valituille apostoleilleen lisäohjeita Pyhältä Hengeltä.'

 

Kun Jeesus oli ristiinnaulittu, Hän nousi kuolleista.

40 päivän ajan hän ilmestyi ajoittain apostoleille.

 

Jeesus vakuutti heidät monin tavoin, että he näkivät juuri Hänet ja Hän oli elossa.

 

Näissä tapaamisissa Hän puhui heille Jumalan kuningaskunnasta.

 

Yhden kokoontumisen aikana Hän käski heidän olla poistumatta Jerusalemista ennen kuin Pyhä Henki tulisi heidän päällensä. Silloin täyttyisi Jumalan antama lupaus, josta hän oli aiemmin keskustellut heidän kanssaan.

 

Jeesus muistutti heitä, että `Johannes kastoi heitä vedessä,  mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä aivan lähipäivinä.'

 

Eräänä päivänä Jeesus ja hänen oppilaansa menivät Öljymäelle aivan Jerusalemin ulkopuolelle.

 

He kysyivät häneltä: "Herra, aiotko sinä nyt vapauttaa Israelin Roomasta ja palauttaa meidät itsenäiseksi kansakunnaksi?"

 

Jeesus vastasi: ”Isä asettaa nämä päivämäärät ja niitä ei teidän tarvitse tietää.”

Mutta kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, saatte te voiman todistaa minun kuolemasta ja ylösnousemuksesta Jerusalemin ihmisille, koko Juudean alueella, Samarian huoneessa ja maan ääriin saakka..

Pian sen jälkeen Jeesus nostettiin taivaalle, pilvi otti hänet vastaan ja hän katosi oppilaiden jäädessään tuijottamaan taivaalle.

 

Heidän katsellessaan taivaalle, yhtäkkiä kaksi valkoisiin pukeutua miestä seisoi heidän keskuudessaan. 

 

”Galilean miehet, mitä te seisotte ja katselette taivaisiin? Jeesus on mennyt pois taivaaseen, ja jonain päivänä hän palaa takaisin samalla tavalla kuin lähti!"

 

Oppilaat kävelivät lyhyen matkan takaisin Jerusalemiin ja kokoontuivat rukoukseen talon yläkerran huoneessa, jossa heillä oli tapana olla.

 

Rukoilemassa olivat Pietari, Johannes, Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus, Jaakob Alfeuksen poika, Simon kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. Mukana oli naisia mukaan lukien Jeesuksen äiti ja Jeesuksen veljet. 

 

  

Israelin jakaantuminen kahdeksi kuningaskunnaksi

Tämä on kertomus Israelin jakaantumisesta kahdeksi kuningaskunnaksi noin 930 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Jakaantumisen jälkeen eteläinen alue oli nimeltään Juudan kuningaskunta, jonka pääkaupunki oli Jerusalem. Pohjoisen alueen oli nimeltään Israelin kuningaskunta ja sen pääkaupunki oli Samaria. Jakaantuminen on kerrottu 1.Kuningastenkirjan luvuissa 11-12 ja 2.Aikakirjan 9:29-11:4

Kuningas Salomo rakensi temppelin Jerusalemiin, jossa ihmiset voisivat palvella Jumalaa. Vaikka Jumala oli käskenyt kansaansa olla menemättä naimisiin epäjumalia palvovien muiden kansakuntien kanssa, Salomo avioitui monien ulkomaalaisten naisten kanssa. Hänellä oli 700 ruhtinaalista vaimoa ja 300 muuta rakastajatarta.

Salomon vanhetessa hänen vaimonsa käänsivät sydämensä muiden jumalien jälkeen, eikä hänen sydämensä ollut omistautunut Jumalalle. Jerusalemin itäpuolella olevalle kukkulalle Salomo rakensi korkean paikan Mooabin jumalalle Kemokselle ja ammonilaisten jumalalle Molokille.

Hän salli alttarien rakentamisen vaimojensa jumalille, mukaan lukien siidonilaisten jumalattarelle Astartelle.

Herra suuttui Salomoon, koska Salomo kääntyi pois Hänestä ja uhrasi epäjumalille.

Jumala kertoi Salomolle: ”Koska tämä on sinun asenteesi etkä ole pitänyt käskyjäni, revin valtakunnan pois sinulta ja annan sen jollekin muulle. Isäsi Daavidin vuoksi tämä ei tapahdu elämäsi aikana vaan sitten kun poikasi siirtyy valtaistuimelle.”

Kun Salomo rakensi Millon linnoitusta, hän asetti pakkotöiden valvojaksi erittäin työkykyisen ja ahkeran miehen, nimeltään Jerobeam. (1.Kun 11:27-28)

Eräänä päivänä kun Jerobeam oli poistumassa Jerusalemista, profeetta Ahia, joka oli pukeutunut uuteen viittaan, tapasi hänet ja puhui hänelle yksin pellolla.

Ahia repi uuden viittansa 12 kappaleeseen ja sanoi Jerobeamille: "Ota 10 näistä kappaleista, sillä Jumala aikoo repiä valtakunnan Salomolta ja antaa 10 heimoista sinulle!"

”Salomo ei ole noudattanut Jumalan lakeja ja on palvonut muita jumalia. Hänen poikansa tulee hallitsemaan Jerusalemissa, mutta sinulla on valta hallita muualla Israelissa. Jos olet kuuliainen Jumalalle, Hän siunaa sinua.”

Salomo näki Jerobeamin uhkana ja yritti murhata hänet. Mutta Jerobeam karkasi ja pakeni Egyptiin, missä kuningas Suusak suojeli häntä.

40 vuoden hallituskauden jälkeen Salomo kuoli ja hänen poikansa Rehabeam tuli kuninkaaksi.

Jerobeamin ystävät saivat hänelle viestin Egyptiin ilmoittaakseen hänelle, että Salomo oli kuollut. Hän palasi ajoissa kuningas Rehabeamin kruunaamistilaisuuteen. Hänestä tuli heti niiden kansalaisten johtava äänitorvi, jotka halusivat asettaa vaatimuksia uudelle kuninkaalle.

”Isäsi oli ankara hallitsija”, mielenosoittajat kertoivat Rehabeamille. "Emme halua sinua kuninkaaksi ellet lupaa kohdella meitä paremmin kuin Salomo." "Antakaa minulle kolme päivää ajatella tätä", Rehabeam vastasi. ”Sitten palatkaa takaisin kuulemaan vastaukseni.” Ja sitten ihmiset lähtivät.

Rehabeam meni vanhojen miesten luo, jotka olivat neuvoneet hänen isäänsä Salomoa. ”Mitä luulet, mitä minun pitäisi tehdä?”, hän kysyi heiltä. "Jos hyväksyt olla hyvä heille ja palvella heitä hyvin, voit olla heidän kuninkaansa ikuisesti", he vastasivat. Mutta Rehabeam jätti heidän neuvonsa huomioimatta.

Sen sijaan hän kääntyi nuorten miesten puoleen, joiden kanssa hän oli kasvanut yhdessä heidän näkemystensä kanssa. He sanoivat: "Kerro heille että jos luulette, että isäni oli ankara teille, niin minä olen vielä ankarampi! Isäni antoi raippoja teille, mutta minä käytän piikkiruoskaa!"

Joten kun Jerobeam ja ihmiset palasivat kolme päivää myöhemmin, Rehabeam uhkasi heitä entistä kovemmalla työllä ja ankarammalla kohtelulla.

Kun ihmiset tajusivat, että kuningas kieltäytyi kuuntelemasta heitä, he alkoivat huutaa: ”Alas Daavid ja kaikki hänen sukulaisensa! Rehabeam voi olla oman perheensä kuningas! Lähdetään kotiin!” Kuten profeetta oli ennustanut, kymmenen heimoa hylkäsi kuninkaan ja vain Juudan ja Benjaminin heimot pysyivät uskollisina.

Kuningas Rehabeam lähetti Adoram-nimisen virkamiehen pakottamaan kymmenen Israelin kapinallista heimoa työskentelemään hänelle. Mutta he vastasivat kivittämällä Adoramin kuoliaaksi. Kun tämä uutinen saavutti kuningas Rehabeamin, hän hyppäsi vaunuunsa ja pakeni Jerusalemiin.

Kymmenen heimoa kutsui Jerobeamin ja teki hänestä kuninkaansa.

Israelin kansa oli nyt jakautunut. Kuningas Rehabeam hallitsi Juudan ja Benjaminin heimoa Jerusalemissa. Kuningas Jerobeam hallitsi loppuja kymmentä jäljellä olevaa Israelin heimoa Samariassa (Shechem).

Kuningas Rehabeam kokosi armeijan, joka koostui Juudan ja Benjaminin 180 000 taistelijasta, pakottaakseen muun Israelin tunnustamaan hänet kuninkaakseen. Mutta Jumala lähetti profeetta Semajan seuraavalla viestillä: ”Kerro Rehabeamille sekä Juudan ja Benjaminin kansoille, etteivät he saa taistella veljiään vastaan. Pyydä heitä hajautumaan ja lähtemään kotiin, sillä se, mitä Rehabeamille on tapahtunut, on toivomukseni mukaista.” Ja niin armeija meni kotiin Herran käskyn mukaan.

Jerobeam ajatteli: "Ellen ole varovainen, ihmiset haluavat Daavidin jälkeläisen kuninkaakseen. Kun he menevät Jerusalemiin uhraamaan temppelissä, heistä tulee ystävällisiä kuningas Rehabeamin kanssa. Sitten he tappavat minut ja pyytävät häntä sen sijaan heidän kuninkaakseen.” Niinpä kuningas Jerobeam teetätti kaksi kultaista vasikkaa. Hän kertoi ihmisille: ”Älkää enää menkö Jerusalemiin palvomaan. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta."

Yksi näistä vasikka-epäjumalista sijoitettiin Beteliin ja toinen Daniin. Se oli erittäin tottelematon teko, joka suuresti suututti Jumalaa. Jeroboam uhrasi uhreja alttarilla vasikoille Betelissä. Hän teki myös pyhäkköjä kukkuloille ja asetti pappeja, jotka eivät olleet Levin papillisesta heimosta.

Ei Jerobeam eikä kukaan häntä seuranneista Israelin kuninkaista luottanut Jumalaan tai totellut häntä. Lopulta, noin 200 vuotta myöhemmin, Jumala antoi assyrialaisten hyökätä ja viedä kymmenen heimoa vangiksi pakkosiirtolaisuuteen jatkuvan tottelemattomuutensa vuoksi. Ja sillä matkalla he ovat yhä, vaikka aikaa niistä hetkistä on kulunut jo yli 2700 vuotta.