Ruth päättää luottaa Jumalaan ja
huolehtia anopistaan Noomista.
Tämä kertomus löytyy Raamatusta Ruutin
kirjasta.
Israelissa oli nälänhätä ja kaikki
ruoka oli loppunut. Elimelek vei vaimonsa Noomin ja heidän kaksi poikaansa, joiden nimet
olivat Mahlon ja Kiljon, asumaan Moabin maahan.
Perhe asui siellä kymmenen vuotta ja
heidän molemmat pojat menivät naimisiin Moabin tyttärien kanssa. Noomille tuli
surun päivä, kun hänen miehensä ja molemmat pojat sairastuivat vakavasti. Lopulta
he kaikki kolme kuolivat.
Noomi rakasti poikiensa molempia
vaimoja Orpaa ja Ruutia. Noomi sanoi heille: "Pysykää täällä oman kansanne
ja jumalienne kanssa. Löydätte uusia miehiä, mutta minun on palautettava
takaisin kotimaahani."
Niinpä Orpa päätti lopulta jäädä omien
kansalaistensa luo, mutta Ruut ei jättänyt Noomia. Ruut sanoi Noomille: ”Mihin
sinä menet, sinne minäkin menen. Sinun Jumalasi on myös minun Jumalani. Olen
osa sinun perhettäsi.”
Ruut jätti oman kotimaansa
ja perheensä, koska hän rakasti Noomia ja Jumalaa. Oli ohran sadonkorjuuaika,
jolloin Ruut ja Noomi palasivat Beetlehemiin.
Ruut työskenteli pellolla, jonka
omisti hänen kuolleen aviomiehensä sukulainen Booas. Booas käski työntekijöitään
pudottamaan lyhteiden väliin ohranvarsia, jotta Ruut saisi itselleen paljon
viljaa.
Ruut näytti kaiken ohran Noomille,
joka sanoi: "Jumala on huolehtinut meistä tänään. Booas on ollut erittäin
ystävällinen sinua kohtaan.” Ja he kiittivät Jumalaa heidän huolehtimisestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti