Israelin jakaantuminen kahdeksi kuningaskunnaksi

Tämä on kertomus Israelin jakaantumisesta kahdeksi kuningaskunnaksi noin 930 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Jakaantumisen jälkeen eteläinen alue oli nimeltään Juudan kuningaskunta, jonka pääkaupunki oli Jerusalem. Pohjoisen alueen oli nimeltään Israelin kuningaskunta ja sen pääkaupunki oli Samaria. Jakaantuminen on kerrottu 1.Kuningastenkirjan luvuissa 11-12 ja 2.Aikakirjan 9:29-11:4

Kuningas Salomo rakensi temppelin Jerusalemiin, jossa ihmiset voisivat palvella Jumalaa. Vaikka Jumala oli käskenyt kansaansa olla menemättä naimisiin epäjumalia palvovien muiden kansakuntien kanssa, Salomo avioitui monien ulkomaalaisten naisten kanssa. Hänellä oli 700 ruhtinaalista vaimoa ja 300 muuta rakastajatarta.

Salomon vanhetessa hänen vaimonsa käänsivät sydämensä muiden jumalien jälkeen, eikä hänen sydämensä ollut omistautunut Jumalalle. Jerusalemin itäpuolella olevalle kukkulalle Salomo rakensi korkean paikan Mooabin jumalalle Kemokselle ja ammonilaisten jumalalle Molokille.

Hän salli alttarien rakentamisen vaimojensa jumalille, mukaan lukien siidonilaisten jumalattarelle Astartelle.

Herra suuttui Salomoon, koska Salomo kääntyi pois Hänestä ja uhrasi epäjumalille.

Jumala kertoi Salomolle: ”Koska tämä on sinun asenteesi etkä ole pitänyt käskyjäni, revin valtakunnan pois sinulta ja annan sen jollekin muulle. Isäsi Daavidin vuoksi tämä ei tapahdu elämäsi aikana vaan sitten kun poikasi siirtyy valtaistuimelle.”

Kun Salomo rakensi Millon linnoitusta, hän asetti pakkotöiden valvojaksi erittäin työkykyisen ja ahkeran miehen, nimeltään Jerobeam. (1.Kun 11:27-28)

Eräänä päivänä kun Jerobeam oli poistumassa Jerusalemista, profeetta Ahia, joka oli pukeutunut uuteen viittaan, tapasi hänet ja puhui hänelle yksin pellolla.

Ahia repi uuden viittansa 12 kappaleeseen ja sanoi Jerobeamille: "Ota 10 näistä kappaleista, sillä Jumala aikoo repiä valtakunnan Salomolta ja antaa 10 heimoista sinulle!"

”Salomo ei ole noudattanut Jumalan lakeja ja on palvonut muita jumalia. Hänen poikansa tulee hallitsemaan Jerusalemissa, mutta sinulla on valta hallita muualla Israelissa. Jos olet kuuliainen Jumalalle, Hän siunaa sinua.”

Salomo näki Jerobeamin uhkana ja yritti murhata hänet. Mutta Jerobeam karkasi ja pakeni Egyptiin, missä kuningas Suusak suojeli häntä.

40 vuoden hallituskauden jälkeen Salomo kuoli ja hänen poikansa Rehabeam tuli kuninkaaksi.

Jerobeamin ystävät saivat hänelle viestin Egyptiin ilmoittaakseen hänelle, että Salomo oli kuollut. Hän palasi ajoissa kuningas Rehabeamin kruunaamistilaisuuteen. Hänestä tuli heti niiden kansalaisten johtava äänitorvi, jotka halusivat asettaa vaatimuksia uudelle kuninkaalle.

”Isäsi oli ankara hallitsija”, mielenosoittajat kertoivat Rehabeamille. "Emme halua sinua kuninkaaksi ellet lupaa kohdella meitä paremmin kuin Salomo." "Antakaa minulle kolme päivää ajatella tätä", Rehabeam vastasi. ”Sitten palatkaa takaisin kuulemaan vastaukseni.” Ja sitten ihmiset lähtivät.

Rehabeam meni vanhojen miesten luo, jotka olivat neuvoneet hänen isäänsä Salomoa. ”Mitä luulet, mitä minun pitäisi tehdä?”, hän kysyi heiltä. "Jos hyväksyt olla hyvä heille ja palvella heitä hyvin, voit olla heidän kuninkaansa ikuisesti", he vastasivat. Mutta Rehabeam jätti heidän neuvonsa huomioimatta.

Sen sijaan hän kääntyi nuorten miesten puoleen, joiden kanssa hän oli kasvanut yhdessä heidän näkemystensä kanssa. He sanoivat: "Kerro heille että jos luulette, että isäni oli ankara teille, niin minä olen vielä ankarampi! Isäni antoi raippoja teille, mutta minä käytän piikkiruoskaa!"

Joten kun Jerobeam ja ihmiset palasivat kolme päivää myöhemmin, Rehabeam uhkasi heitä entistä kovemmalla työllä ja ankarammalla kohtelulla.

Kun ihmiset tajusivat, että kuningas kieltäytyi kuuntelemasta heitä, he alkoivat huutaa: ”Alas Daavid ja kaikki hänen sukulaisensa! Rehabeam voi olla oman perheensä kuningas! Lähdetään kotiin!” Kuten profeetta oli ennustanut, kymmenen heimoa hylkäsi kuninkaan ja vain Juudan ja Benjaminin heimot pysyivät uskollisina.

Kuningas Rehabeam lähetti Adoram-nimisen virkamiehen pakottamaan kymmenen Israelin kapinallista heimoa työskentelemään hänelle. Mutta he vastasivat kivittämällä Adoramin kuoliaaksi. Kun tämä uutinen saavutti kuningas Rehabeamin, hän hyppäsi vaunuunsa ja pakeni Jerusalemiin.

Kymmenen heimoa kutsui Jerobeamin ja teki hänestä kuninkaansa.

Israelin kansa oli nyt jakautunut. Kuningas Rehabeam hallitsi Juudan ja Benjaminin heimoa Jerusalemissa. Kuningas Jerobeam hallitsi loppuja kymmentä jäljellä olevaa Israelin heimoa Samariassa (Shechem).

Kuningas Rehabeam kokosi armeijan, joka koostui Juudan ja Benjaminin 180 000 taistelijasta, pakottaakseen muun Israelin tunnustamaan hänet kuninkaakseen. Mutta Jumala lähetti profeetta Semajan seuraavalla viestillä: ”Kerro Rehabeamille sekä Juudan ja Benjaminin kansoille, etteivät he saa taistella veljiään vastaan. Pyydä heitä hajautumaan ja lähtemään kotiin, sillä se, mitä Rehabeamille on tapahtunut, on toivomukseni mukaista.” Ja niin armeija meni kotiin Herran käskyn mukaan.

Jerobeam ajatteli: "Ellen ole varovainen, ihmiset haluavat Daavidin jälkeläisen kuninkaakseen. Kun he menevät Jerusalemiin uhraamaan temppelissä, heistä tulee ystävällisiä kuningas Rehabeamin kanssa. Sitten he tappavat minut ja pyytävät häntä sen sijaan heidän kuninkaakseen.” Niinpä kuningas Jerobeam teetätti kaksi kultaista vasikkaa. Hän kertoi ihmisille: ”Älkää enää menkö Jerusalemiin palvomaan. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta."

Yksi näistä vasikka-epäjumalista sijoitettiin Beteliin ja toinen Daniin. Se oli erittäin tottelematon teko, joka suuresti suututti Jumalaa. Jeroboam uhrasi uhreja alttarilla vasikoille Betelissä. Hän teki myös pyhäkköjä kukkuloille ja asetti pappeja, jotka eivät olleet Levin papillisesta heimosta.

Ei Jerobeam eikä kukaan häntä seuranneista Israelin kuninkaista luottanut Jumalaan tai totellut häntä. Lopulta, noin 200 vuotta myöhemmin, Jumala antoi assyrialaisten hyökätä ja viedä kymmenen heimoa vangiksi pakkosiirtolaisuuteen jatkuvan tottelemattomuutensa vuoksi. Ja sillä matkalla he ovat yhä, vaikka aikaa niistä hetkistä on kulunut jo yli 2700 vuotta.